Ayutthyua Period

Ayuthaya oli thaimaalainen kuningaskunta ja se kukoisti vuosina 1350-1767. Kuningas Ramathibodi I´n (Uthong) perusti Ayuthayan (อยุธยา) kuningaskuntansa pääkaupungiksi vuonna 1350 ja se sulautti itseensä 640 kilometriä pohjoisempana sijainneen Sukhothain vuonna 1376. Seuraavien neljän vuosisadan aikana kuningaskunta laajeni tullen Siamin valtioksi, minkä rajat olivat suunniilleen samat kuin nykyisen Thaimaan, lukuunottamatta pohjoista, missä sijaitsi Lanna Kuninigaskunta. Ayuthaya suhtautui ystävällisesti ulkomaalaisia kauppiaita kohtaan. Näitä saapui alueelle mm. Kiinasta Intiasta, Japanista ja Persiasta sekä myöhemmin Portugalista, Espanjasta, Hollannista, Britanniasta ja Ranskasta. Nämä saivat perustaa kyliä kaupungin muurien ulkopuolelle. Kuningas Narain (1656-1688) hovilla oli vahvat suhteen Ranskan Kuningas Louis XIV´n hoviin, jonka lähettiläät kuvailivat kaupungin kokoa ja rikkauksia Pariisia vastaaviksi..

Siamilaisen Auythayan valtion pääkaupunki sijaitsi Chao Phraya –joen laaksossa ja sen valta kasvoi tasaisella vauhdilla taikieltä puhuvien ihmisten keskuudessa. U Thong oli seikkailija, jonka sanottiin polveutuneen rikkaasta kiinalaisesta kauppiaasta, joka oli avioitunut kuninkaallisen kanssa. Vuonna 1350 hän pakeni epidemian uhkaa ja muutti hovinsa etelään Chao Phraya –joen rikkaalle tulvatasangolle. Hän perusti uuden kaupungin joessa olevalle saarelle ja antoi sille nimen Ayuthaya. Se on nimetty Pohjois-Intiassa sijaitsevan kaupungin Aydhayan mukaan. Tämä oli hindueeppos Ramayanan sankari. U Thong otti itselleen kuninkaallisen nimen Ramathibodi (1350-1369)).

Ramathibodi yritti yhdistää kuningaskuntansa. Vuonna 1360 hän julisti Theravada buddhalaisuuden Ayuthayan viralliseksi uskonnoksi ja tuotti sinne sanghan jäseniä. Tämä oli buddhalainen luostariyhteiskunta Ceylonilta ja nämä loivat uudet uskonnolliset määräykset ja levittivät uskontoa kansalaisten keskuuteen. Hän kokosi myös lakisäännökset, jotka perustuivat Intian Dharmashastraan. (hindujen lakitekstit) ja thaimaalaisten tavoille ja näistä tuli kuninkaallisen lainsäädännön perusta. Se oli kirjoitettu palin kielellä, mikä on indo-arjalainen kieli, joka on hyvin lähellä sanskrittia ja se on Theravada buddhalaisten kirjoitusten kieli. Ramathibodin lailliset koodit ja niihin lisätyt kuninkaalliset käskyt säilyivät pääosin voimassa aina yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolille.

Neljännentoista vuosisadan loppupuolilla Ayuthayaa pidettiin Kaakkois-Aasian voimakkaimpana valtana, mutta sillä ei ollut tarpeeksi suurta väkilukua voidakseen dominoida aluetta. Valtansa viimeisenä vuonna Ramathibodi oli valloittanut Angkorin, mikä oli oleva ensimmäinen monista menestyksellisistä Khmerien pääkaupunkiin. Hänen politiikkansa oli eliminoida vietnamilaisten suunnitelmat kuningaskunnan itärajoilla Khmerien alueella. Heikentynyt Khmer alistui ajoittain Ayuthayan vallan alle, mutta yritykset säilyttää kontrolli Angkorissa olivat usein huonotuloksisia. Thaimaan sotajoukot joutuivat usein kukistamaan kapinoita Sukhothaissa tai olivat sotaretkillä Chiang Maita vastaan, joka vastusti voimakkaasti Ayuthayan laajenemisyrityksiä. Lopulta Ayuthayan onnistui valloittamaan alue, mikä oli kuulunut Sukhothaille ja samana vuonna kun Ramathibodi kuoli, Kiinan juuri perustettu Ming Dynastia tunnisti Ayuthayan Sukhothain lailliseksi seuraajaksi.

Kuningaskunta ei ollut yksi yhdistynyt valtio vaan verkosto itsehallintoalueita ja lahjoituksia antavia maakuntia, jotka olivat liitossa Ayuthayan kuninkaan kanssa mandala systeemin mukaisesti. Näitä minivaltioita hallitsivat Ayuthayan kuninkaallisen perheen jäsenet ja heillä oli omat armeijansa, jotka usein taistelivat keskenään. Kuninkaan täytyi tarkoin valvoa estääkseen kuninkaallisten prinssien yhdistymisen häntä vastaan tai liittoutumisen Ayuthayan vihollisten kanssa. Aina kun vallansiirrossa oli erimielisyyksiä, prinssit kokosivat joukkonsa ja marssivat pääkaupunkiin korostamaan vaatimuksiaan.

Suurimman osan viidettätoista vuosisataa Ayuthayan energia suuntautui kohti Malesian Niemimaata, missä mahtava kauppasatama, Malakka taisteli itsehallinto-oikeutensa puolesta. Malakka ja muut Malaijin valtiot Tambralingasta etelään olivat omaksuneet islamin vuosisadan alussa ja siitä lähtien islam oli Malaijin solidaarisuuden symboli thaimaalaisia vastaan. Vaikka Ayuthaya epäonnistui yrityksissään tehdä Malakasta vasallivaltio, se kuitenkin pystyi kontrolloimaan kannaksen menestyksellistä kaupankäyntiä, mikä houkutteli kiinalaisia kauppiaita saapumaan alueelle ostamaan erikoistuotteita Kiinan ylellisyystavaramarkkinoille.

">Kuudennellatoista vuosisadalla alkoi Burman valta kasvaa alueella. Se oli agressivisen dynastia oli valloittanut Chiang Main ja Laosin ja aloittanut sodat Thaimaata vastaan. Vuonna 1569 burman joukot yhdessä thaimaalaisten kapinallisten kanssa valloitti Ayuthayan ja veivät koko kuninkaallisen perheen Burmaan. Dhammaraja (1569-90), thaimaalainen maaherra, joka oli auttanut burmalaisia nostettiin vasallivaltio Ayutthaya kuninkaaksi. Hänen poikansa, Naresuan (1569-1605) palautti thaimaalaisten itsenäisyyden vuonna. Hän oli ajanut burmalaiset joukot pois maasta vuoteen 1600 mennessä..

Naresuan päätti estää isänsä kaltaisen petoksen ja hän aloitti maan yhdistämisen suoraan kuninkaallisen hovin vallan alle. Hän lopetti kuninkaallisten prinssien nimittämisen maaherroiksi ja nimesi heidän tilalleen virkamiehiä, jotka toteuttivat hänen politiikkaansa. Siitä lähtien kuninkaalliset prinssit joutuivat asumaan Ayuthayassa, missä heidän valtataistelunsa jatkuivat, tosin kuninkaan valvonnan alaisina.

Vuonna 1765 burmalaiset valloittivat taas Thaimaan alueen. Kaksi erillistä armeijaa kohtasivat Ayuthayassa. Ayuthayan armeijat kukistuivat nopeasti, ainoa merkittävämpi poikkeus oli Bang Rajanin kylä. Pitkän piirityksen jälkeen burmalaisten onnistui päästä kaupunkiin vuonna 1767. Se poltettiin kokonaan ja sen taideaarteet, kirjaistot ja varastot, joissa säilytettiin historiallisia kirjoituksia tuhottiin lähes täysin ja kaupunki raunioitettiin täysin.

Burma oli vallannut Ayuthayan ja tuhonnut sen pääkaupungin täysin lopettaen sen ylpeän ajanjakson. Tämä oli yksi monista burmalaisten valloituksista Siamin historiassa ja Burmasta oli nyt tullut Kaakkois-Aasian mahtavin valta.

Maa ajautui kaaokseen, maakunnat julistautuivat itsenäisiksi valtioiksi, joita hallitsivat sotilasjohtajat, huijarimunkit ja kuninkaallisen perheen kadettijäsenet. Thaimaa säästyi kuitenkin Burman joutumasta kokonaan Burman vallan alle, koska Kiina hyökkäsi Burmaan ja thaimaalainen sotilasjohtaja Phraya Taksin onnistui kokoamaan thaimaalaisten sotajoukot. span>

Nykyisin vanhasta kaupungista on jäljellä vain joitain kuninkaallisen palatsin vaikuttavia raunioita. Kuningas Taksin perusti pääkaupungin Thonburiin, nykyisen pääkaupungin Bangkokin vastapäätä sijaitsevalle alueelle Chao Phraya joen länsipuolelle. Ayuthayan historiallisen kaupungin rauniot ja sen lähistöllä sijaitsevat historialliset kaupungit Ayuthayan Historiallisessa Puistossa on luetteloitu UNESCON Maailmanperinne Kohteeksi. Ayuthayan nykyinen kaupunki sijaitsee vanhan kaupungin vieressä ja on samannimisen maakunnan pääkaupunki.