Loi Krathong

Suosituimman legendan mukaan kauan sitten buddhalainen Kuningas rakastui naiseen nimeltä Noppamas. Noppamas oli sekä kaunis että älykäs ja kaikki kehuivat hänen erinomaista luonnettaan. Hän ja Kuningas olivat onnellisia yhdessä ja lopulta he menivät naimisiin. Häiden jälkeen aloitettiin valmistelut buddhalaista juhlintaa varten. Vaikka Noppamas oli mennyt naimisiin buddhalaisen Kuninkaan kanssa, hän itse pysyi uskollisena brahmalaiselle uskonnolleen ja kunnioitti omia idoleitaan ja henkiään niin kuin hänen perheensä oli hänelle lapsuudessa opettanut.

Brahmalainen tapa oli jokaisen vuoden lopussa, kahdennentoista kuun täydenkuun päivänä kaikkien tuli valmistella sopivia lahjoituksia joen hengille saadakseen anteeksi syntinsä. Kun vuoden loppu alkoi lähestyä ja ihmiset valmistautuivat juhlaan, Noppamas teki salaisia järjestelyitä omille uskonnollisille riiteilleen. Tätä tarkoitusta varten hän valmisti pienen veneenkaltaisen esineen, mitä kutsutaan nimellä ”krathong.” Se on valmistettu banaanin lehdistä. Hän kiinnitti banaanin lehdet toisiinsa ja laittoi ne pienen veneen reunoille koristeeksi. Sitten hän kaiversi hedelmiä kukkakuvioiksi ja laittoin ne kekoon veneen keskelle. Hän viimeisteli krathongin tuoksuvilla suitsukkeilla.

Välkkyvän juhlan alku

Juhlapäivänä Kuningas löysi Noppamasin käsityön ja pelkäsi, että Kuningas suuttuisi hänen salaisesta työstään. Kuningas oli kuitenkin erittäin vaikuttunut Noppamasin työn huomattavasta kauneudesta. Hän sytytti suitsukkeet ja laittoi krathongin kellumaan jokeen. Ihastellen tätä välkkyvää näkyä, hän julisti, että koko kansakunnan tulisi suorittaa samankaltainen vesien henkiä ylistävä rituaali vuosittain. Näin Loi Krathong festivaali sai alkunsa thaimaalaisessa kulttuurissa.

Nykyisin Loi Krathongia juhlitaan maan joka osissa ja siitä on tullut tekosyy juhlintaan viimeisten vuosien aikana. Perinne on voimakkain maatalousyhteisöissä, missä joet ja kanavat ovat elintärkeä osa ihmisten toimeentuloa ja elämää. Edelleenkin käytetään samankaltaisia koristeita, kuin minkä Noppamas valmisti. Krathongit valmistetaan banaanin lehdistä lootuksen kukan muotoisiksi ja koristellaan kynttilöillä ja suitsukkeilla. Kun pimeä laskeutuu, ihmiset täyttävät jokien ja kanavien rannat ja laskevat krathonginsa veteen.

Krathongien laskeminen vesiin ei nykyisin ole välttämättä uskonnollinen ele vaan sen katsotaan tuovan onnea ja antavan anteeksi pahat teot. Rituaali on myös merkityksellinen nuorille rakastavaisille sekä syyllisyydentuntoisille. Myyttien mukaan parien tulisi laskea krathonginsa samanaikaisesti ja näin he pystyvät näkemään millainen heidän yhteinen tulevaisuutensa on. Jos krathongit kelluvat yhdessä, suhteesta tulee myös menestyksekäs. Jos ne taas kulkeutuvat erilleen, pariskunta voi odottaa samanlaista kohtaloa. Tämä on melko romanttinen näkökulma, vaikkakin joistain suhteista voidaan kertoa ilman tätä seremoniaakin niiden kohtalo.

Loi Krathong nykyään

Paitsi näiden pienten alusten kellumaan laskemisen, Loi Krathoing sisältää nykyisin monia muitakin aktiviteetteja. Kadunvarret ja laiturit ovat täynnä myyjiä ihmisten kulkiessa kohti vesistöjä. Paraatit, ilotulitukset, musiikki, tanssit, teatteriesitykset ja kauneuskilpailut kaikki lisäävät juhlatunnelmaa. Juhla jatkuu aamun varhaisille tunneille ihmisten nauttiessa juhlasta.

Pitkään jatkuneen juhlinnan jälkeen viimeistenkin on palattava kotiin. Se mitä jää juhlasta jäljelle on ikävä tehtävä puhdistaa joet ja kanavat. Miljoonia krathongeja on laskettu vesistöihin ja ne tulee kerätä pois, muutoin ne aiheuttavat vesistöille huomattavia ongelmia. Viime vuosina Bangkokin kaupunginvaltuusto on alkanut kehoittaa ihmisiä luopumaan styroksista valmistetuista krathongeista, koska se hajoaa erittäin hitaasti luonnossa ja on vahingollinen vesitöjen eläimistölle. Jotkut ympäristönsuojelusta kiinnostuneet ovat vastanneet tähän valmistamalla krathongit leivästä, jolloin ne eivät ole vaarallisia kaloille. Lisäksi koulut ovat alkaneet korostaa myytin ympäristöllistä merkitystä korostamalla kiitoksien antamista ”Äiti Joelle.”