Sukhothai Ajanjakso (1238 – 1438)

Sukhothain kuningaskunta oli yksi varhaisista kuningaskunnista alueella, joka sijaitsee Sukhothai kaupungin ympärillä, Pohjois-Thaimaan eteläosassa. Se kukoisti vuosina 1238-1378. Vanha pääkaupunki, joka sijaitsee 12 km päässä nykyisestä Sukhothain kaupungista, on raunioitunut ja se on Historiallinen puisto. Alun perin Sukhothai oli osa Khmerien valtakuntaa aina vuoteen 1238 asti jolloin kaksi thaimaalaista päällikköä, Pho Khun Pha Muang ja Pho Khun Bangk Klang Hao julistivat alueen itsenäisiksi ja perustivat thaimaalaisten hallitseman kuningaskunnan. Pho Kun Bang Klang Haosta tuli Sukhothain ensimmäinen kuningas ja hän käytti nimitystä Pho Khun Si Indrathit (tai Intradit.) Tästä tapahtumasta katsotaan aloittaneen Thaimaan valtion, vaikkakin vähemmän tunnettuja thaimaalaisia kuningaskuntia olikin perustettu jo aikaisemmin. Näitä olivat mm. Lanna, Phayao ja Chiang Saen. span>

Sukhothai laajeni muodostamalla liittoutumia muiden thaimaalaisten kuningaskuntien kanssa ja omaksui Theravada buddhalaisuuden valtion uskonnoksi ceylonilaisten munkkien avustuksella. Kun Intradit kuoli, hänen pojastaan Pho Khun Ban Muangista tuli uusi kuningas ja vuonna 1278 hänen veljensä Pho Khun Ramkhamhaeng nousi valtaan. Kuningas Ramkhamhaeng Suuren valtakausi oli Sukhothain kultaista aikaa. Kuningaskunta oli vauras ja Kuningas kehitti thaimaalaiset aakkoset (perinteisesti tämän on sanottu tapahtuneen vuonna 1283, perustuen ristiriitaiseen Ramkhamhaeng kivikirjoitukseen, jonka sanotaan sisältävän varhaisimman löydetyn thain kielisen kirjoituksen.) Kukoistuksensa huippuaikaan kuningaskunta oletettavasti ylettyi Martabanista (nykyisin Burmassa) Luang Prabangiin (nykyisin Laosisa) pohjoisessa ja Nakhon Si Thammaratiin etelässä. Kuningaskunnan vaikutusalue oli suurempi kuin Thaimaan nykyinen alue, vaikkakin kuningaskunnan kontrolli uloimmilla alueilla oli hyvin vaihtelevaa.

Kuningas Ramkhamhaengiä seurasi valtaan hänen poikansa Loethai. Pian tämän jälkeen pohjoisessa sijaitsevat vasallivaltiot ensin Uttradit ja pian sen jälkeen laosilaiset kuningaskunnat Luang Prabang ja Vientiane (Wiangchan) vapauttivat itsensä Sukhothain vallasta. Vuonna 1319 Mon valtio kuningaskunnan länsiosissa irrottautui Sukhothaista ja pohjoisen Lanna liitti erään Sukhothain vanhimmista kaupungeista, Takin, omaan alueeseensa vuonna 1321. Etelässä voimakas Suphanburi irrottautui myös Loethain hallinnosta. Näin kuningaskunta pian menetti mahtinsa ja palautui entiseen paikalliseen valtaansa. Samanaikaisesti Ayuthayan valta etelässä kasvoi voimakkaasti ja lopulta vuonna 1378 Kuningas Thammaracha II´n täytyi antautua uuden vallan alle. span>

Silajaruek Pokhun Ramkamhaeng Silajaruk Sukhothai (Kiveen hakatut kirjoitukset Sukhothain kuningaskunnasta) sisältävät satoja kivikirjoituksia, jotka kertovat tuon ajan historiasta. Täärkeimpien kirjoitusten joukossa on Silajaruek Pokhun Ramkamhaeng (Kuningas Ramkamhaengin kivikirjoitukset), Silajaruek Wat Srichum (kirjoitukset uskonnon historiasta ja Sri Lankasta) ja Silajaruek Wat Pamamuang (Kuningas Loethain poliittis-uskonnolliset kirjoitukset) span>

Sukhothaista tuli Ayuthayan vasallivaltio vuosien 1365-1378 välillä. Vuonna 1412 Ayuthaya nimesi Kuningas Thammaracha IV´stä tuli Ayuthayan kuningas ja hän siirsi pääkaupunkinsa Phitsanulokiin vuonna 1430. Hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1438 Phitsanulokin status muutettiin Ayuthayan maakunnaksi. span>