Thaimaa Buddhalaisuus

Bangkokin historia alkoi pienenä kauppakeskuksena ja satamayhteisönä Chao Phraya joen länsirannalla. Se palveli modernia Thaimaata edeltäneen Ayutthayan (1350-1767) Kuningaskunnan tarpeita. Uskotaan, että kaupungin nimi juontaa joko sanoista Bang Makok, missä Bang tarkoittaa Keski-Thaimaalaiseen tapaan joen varrella sijaitsevaa kylää tai pientä kaupunkia ja makok on thaimaalainen nimi joko Spondias pinnata (L.f.) Kurz tai Elaeocarpus hygrophilus Kurz (eras oliivilaji) tai sanoista Bang Koh, missä koh tarkoittaa saarta. Tällä on voitu verrata alueen maisemakuvaan, mitä halkovat joet ja kanavat.

Ayutthayan kukistuttua burmalaiselle Kuningaskunnalle vuonna 1767, vasta valtaan noussut Kuningas Taksin perusti uuden pääkaupungin silloiseen Bangkokiin, mikä tuli tunnetuksi nimellä Thonburi. Kun Taksinin valtakausi päättyi vuonna 1782, Kuningas Buddha Yodfa Chulaloke (Rama I) rakennutti pääkaupungin joen itärannalle ja antoi sille seremoniallisen nimen. Tämä nimi lyhennettiin viralliseen muotoonsa, Krung Thep Maha Nakhon (”Enkelten Kaupunki”). Uusi kaupunki kuitenkin peri myös nimen Bangkok, minkä käyttöä ulkomaalaiset jatkoivat käsittämään koko kaupunkia ja siitä tuli myös kaupungin virallinen englanninkielinen nimi, kun taas Thaimaassa nimeä käytetään kaupungin vanhaan alueeseen joen länsirannalla. Kaupunki on medernisoitunut ja käynyt läpi useita muutoksia noista ajoista, mukaan lukien infrastruktuurin liikenteelle ja hyötytarkotuksille alkaen Kuningas Mongkutin (Rama IV) ja Chulalongkornin (Rama V) valtakausista kehittyen nopeasti Thaimaan talouselämän keskukseksi.